Suomalaisten liikkumattomuus on tunnistettu ongelma jo pitkään. Silti kehitys ei ole kääntynyt, vaikka ohjelmia, strategioita ja hankkeita on riittänyt. Tämä kertoo siitä, että ongelma ei ole vain yksilöiden valinnoissa, vaan rakenteissa, jotka ohjaavat liikuntapolitiikkaa. Yksi näistä rakenteista on liikuntalaki, joka ei enää vastaa suomalaisten arjen todellisuutta.
Nykyinen liikuntalaki pohjautuu vahvasti ajatukseen julkisesta ja järjestöpohjaisesta liikunnasta. Se heijastaa aikaa, jolloin suurin osa liikunnasta tapahtui urheiluseuroissa ja kunnan tarjoamissa tiloissa. Tänään liikkuminen on huomattavasti monimuotoisempaa. Kuntosalit, pienet liikuntastudiot, valmennuspalvelut ja yksinyrittäjien tarjoama ohjattu liikunta ovat monille ensisijainen tapa liikkua. Tästä huolimatta liikunta-alan yrittäjät nähdään liikuntapolitiikassa usein sivuroolissa, jos lainkaan.
Tämä ei ole arvovapaa valinta. Kun lainsäädäntö ja rahoitus ohjautuvat vain tietyntyyppiseen toimintaan, politiikka määrittelee samalla sen, kenen liikkumista pidetään tukemisen arvoisena. Lopputuloksena on järjestelmä, joka tukee hyvin niitä, jotka jo liikkuvat, mutta tavoittaa huonosti ne, jotka liikkuvat vähän tai eivät lainkaan.
Poliittisesti kyse on siitä, mihin julkinen valta haluaa vaikuttaa. Jos liikuntapolitiikan tavoitteena on aidosti kansanterveyden parantaminen, painopisteen on siirryttävä rakenteiden ylläpitämisestä vaikuttavuuteen. Liikunta-alan yrittäjät tavoittavat suuren joukon työikäisiä, ikäihmisiä ja kuntoutujia, juuri niitä ryhmiä, joiden liikkumattomuus näkyy suoraan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksissa.
Kunnille ja hyvinvointialueille tämä on myös taloudellinen kysymys. Ennaltaehkäisevä liikunta on yksi harvoista keinoista, joilla voidaan samanaikaisesti parantaa hyvinvointia ja hillitä kustannusten kasvua. Yhteistyö yrittäjien kanssa ei tarkoita julkisen vastuun ulkoistamista, vaan olemassa olevan osaamisen hyödyntämistä. Se on pragmaattista politiikkaa aikana, jolloin resurssit ovat niukat.
Liikuntalain uudistaminen vaatii poliittista rohkeutta, koska se haastaa totuttuja rahoitus- ja toimintamalleja. Se edellyttää luopumista vastakkainasettelusta julkisen, järjestöjen ja yritysten välillä. Liikunta ei ole ideologinen kysymys, vaan väline parempaan arkeen, työkykyyn ja terveyteen.
Jos haluamme, että liikuntapolitiikka vastaa tämän päivän Suomea, liikuntalaki on päivitettävä. Liikunta-alan yrittäjät on tunnistettava osaksi kokonaisuutta ja kunnille sekä hyvinvointialueille on annettava selkeät mahdollisuudet tehdä yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa. Ihmiset ovat jo muuttaneet tapojaan liikkua. Nyt on politiikan vuoro seurata perässä ja katsoa tulevaisuuteen, ei menneeseen.
Fehime Seifulla
Kirjoittaja on Tanssikeskus Elementin toimitusjohtaja ja Liikuntayrittäjät ry:n hallituksen jäsen.
